Miten ihmeessä kipu voi tehdä kaikesta työlästä. Varsinkin Milkan hoitaminen on kovaa työtä kun koskee. Jokainen nosto tuntuu kovana ikävänä kipuna selässä. Onneksi on mies ja isovanhemmat ovat auttaneet kovasti. Harmittaa vaan kun on vaikea ottaa Milliä syliin. Onneksi selkä on jo hieman parempi. Sen verran parempi, että uskalsin tänään mennä uimahalliin.Tosin treeniä en kovin tosissani uskaltanut ottaa. Pikkasen tuli kuitenkin uiskelleltua.
Kuvan on ottanut mun mies. Uimahallin kahvilassa kun minua odotteli.Sitten vähän iloisempiin juttuihin. Milli on nimittäin saanut ensimmäisen passinsa. Se on seuraavat viisi vuotta voimassa Mietin että mitenkähän siitä vielä viiden vuoden päästä tunnistaa. Oli jotenkin huvittavaa katsella oman mussukan passikuvaa.
Valokuvaamossa oli tekemistä, että saivat kuvan jossa sMilli ei nauranut. Lisäksi katseen piti olla suoraan eteenpäin. Tosin sanoivat että yleensä passikuvan ottaminen noin pienestä saattaa viedä paljon kauemminkin. Meidän Milli oli kuulemma hyvin kasvatettu kun osasi olla niin nätisti :)
3 kommenttia:
Pallilla kuuluukin olla missi!
Kivut on masentavia. Itselläkin on lonkan kanssa ollut ongelmia. Välillä on parempia jaksoja ja välillä huonompia.
Arvo: Ai taas noita sanaväännöksiä.
Anonyymi: Todella masentavia ovat.
Lähetä kommentti